Koti on sijoitus ja valas on kala

Aivan naurettavilla tavoilla ihmiset huijaavat itseään - ja toisiaan - uskomaan, että omistusasunnon ostaminen olisi sijoitus. Sitä se aivan äärimmäisen harvoin on ja jos niin pääsee käymään, on joko fakiiri tai vain valtavan onnekas.

Törmään tähän väitteeseen usein, mutta viime viikolla känätys lähti tästä:

He, jotka puolustavat omistusasunnon sijoitus- tai investointistatusta, eivät tunne edes kyseisten käsitteiden määritelmiä.

  • Sijoittamisen tarkoitus on hankkia omistuksia, jotka lisäävät vaurautta - joko rahavirtana tai arvonnousuna (omistusasunnon omistaminen sen sijaan maksaa, ajatella).
  • Investointi on hyödykkeiden hankkimista tuotantotarkoituksiin (omistusasunto tuottaa yhtä vähän mitään kuin takkisi, sanoi joku taloustieteen apulaisprofessori mitä tahansa)
  • Kulutus taasen on hyödykkeiden käyttöä muussa kuin tuotantotarkoituksessa. (= omistusasunto)
Sisälukutaitoiselle asia on siis yksinkertainen.

On totta, että kasvukeskuksissa asuntojen hinnat kohoavat. Omistusasunnon mukana tulee kuitenkin vastuu maksaa hoito- ja rahoitusvastiketta, jotka tarpeellisten remonttien lisäksi tarkoittavat, että arvonnousun sijaan omistusasunto tuo mukanaan pakollista rahanmenoa. Jälleen, omistusasuminen nettona maksaa, tuliko yllätyksenä?

Yleisin puolustus tälle haihatukselle on seuraavanlainen:

Saat nettopalkkaa 2000 euroa. Näistä 900 euroa menee vuokraan, 400 ruokaan, 100 euroa seutulippuun ja loput 400 muuhun elämiseen. 200 euroa sijoitat säästötilille 0,25% nimelliskorolla. Sitten isomummosi, Gerda, kertoo, mitenkä oman asunnon ostaminen on ollut "hänen paras sijoituksensa" ja koska uskot, että sijoitus on mikä tahansa teko, josta jää vähän enemmän säästöön, omaksut mummosi ajatuksen. "Sijoitusko? Ostan asunnon ja minusta tulee Sijoittaja!"

Otat 200 000 lainaa, pistät 20 000 omaa pääomaa (isukki ja äityli antavat ennakkoperintönä) ja ostat 200 000 euron arvoisen asunnon. Sen vastike on 300, korkoihin menee 250 ja 550 lyhennykseen. Yhteensä 1100 euroa. Säästötilille ei jää kuussa enää mitään. Laskeskelet mummosi sanojen valaisemana, että se tarkoittaa 21% oman pääoman tuottoa - termi jonka luit Kauppalehdestä.

Tuntuuko siltä, että "sijoitit" juuri isolla vivulla asuntoon, joka "tuottaa" sinulle ylimääräisen 350 euroa joka kuukausi?

Hetkinen, hetkinen, hetkinen!

Etkä tullut ajatelleeksi, että olit ansainnut ne rahat jo kertaalleen kirjastonhoitajana? Tämä hämmentää sinua, mutta samalla vankkumaton tyytyväisyys hienoon "sijoitukseesi" työntää epäilykset pois sumentamasta yksioikoisia ajatuksiasi.

Seuraavaksi kyllästyt seutulipulla työmatkailuun ja päätät ostaa hienon cyclocrossin 2000 eurolla (nostat rahat säästötililtä), mutta säästät kuukausilipussa satasen. Ai-van jää-tä-vä pääoman tuotto: 60%! Ei helvetti! Taas jää satanen kuussa rällästämiseen! Juhlittuasi keksit ottaa kuntosalijäsenyyden. Sinusta kuoriutuu hetkessä kirjastonhoitajapiirien jykevin mörssäri. Vihdoin Pirkot vilkuilevat sinua diskossa.

Menetät kuitenkin itseluottamuksesi, kun kuntosalille tulee sinua monsterimpi kirjastonhoitaja. Päätät nolona häipyä, perut kuntosalijäsenyytesi ja ostat TV-shopista 5000 eurolla monitoimivempeleen (taas säästötililtä), jolla teet kyykyt, mavet, penkit, leuat, kipit, nojat ja soudut olohuoneessasi. Ei ihan yhtä hyvä pääoman tuotto - 24% - mutta silti ai-van jää-tä-vä!

Taas sijoitat satasen kuussa korkotilille. Sen satasen, minkä monitoimivempeleesi tuottaa.
... ja cyclocrossisi? Saman satasen tuottaa kaksi eri "investointia"? Ja jonka olet ansainnut kirjastonhoitajana.

Eihän tämä tietenkään sinua vielä vakuuttanut, sillä onhan sen nyt jumalauta oltava niin, että jos rahaa laittaa sivuun ja sen johdosta omaisuus karttuu, on oltava kyse sijoittamisesta. Onhan. Jumalauta. Sinä olet sijoittaja, perkele!

Entä jos aloitat tyhjästä: ostat asunnon, cyclocrossin ja monitoimivempeleen, mutta et koskaan ole asunut vuokralla, maksanut seutukortista saati kuntosalijäsenyydestä, saatko silti kaiken tämän "tuoton"? Paljonko se on? Koko tuoton käsitteestä tulee täysin kuvitteellinen abstraktio, joka perustuu hypoteettisiin vaihtoehtoihin.

"Etkö sinä ymmärrä, että jossain on pakko asua!" kihiset rystyset valkoisena ja naama punaisena. "Minä säästän tässä satoja euroja, joka on tuottoa vuokralla-asumiseen nähden!"

Tämä pohjautuu täysin perusteettomaan tunteeseen jostakin sinulle kuuluvasta elintasosta, josta et muka voi tinkiä. Suomalaisen elintaso on 25-kertaistunut 100 vuodessa ja kehittyy eksponentiaalisesti. 1980-luvustakin ollaan elintaso tuplattu, mutta mielestäsi 900 euron vuokra on ihan minimi. Pakollinen!

🤣

No, eihän tämä oikeasti niin kamalan yleinen sairaus ole. Suurin osa ymmärtää, mitä sijoittaminen, säästäminen, investoinnit sekä vastuut ovat.
Blogipostit saattavat sisältää kumppanuuslinkkejä

2 kommenttia:

  1. Asumme omistusasunnossa koska se omalla kohdallamme on edullisin vaihtoehto jos vertaa samankokoiseen vuokra-asunnossa asumiseen. Toki ajatus siitä mitä omakotitaloon sijoitettu pääoma tuottaisi jos se olisi sijoitettavissa mietityttää. Toisaalta taas kuukausittaiset menot ovat tällä tavoin pieniä.

    Mutta edelleen samaa mieltä ollaan ettei tämä omistusasunto ole ainakaan meidän tapauksessa sijoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistusasunto täälläkin. Melko varmasti halvempi vaihtoehto vuokralla asumiseen. Yleensä on.

      Poista