Elämäni maksaa 28 300 € vuodessa



Vuosi on pikku hiljaa tulossa päätökseen ja kulutusseurantani viimeistelemässä ensimmäisen täyden vuoden. Katsotaanpa, mistä kulut muodostuivat.

Eniten kuluja syntyy asumisesta

Asumiseen menee noin 720 € (ml. sähkö, vastike, vakuutus ja jopa lainan lyhennykset). Omistusasumisen kustannukset todella usein lasketaan väärin, sillä vaihtoehtoiskustannuksia harvoin otetaan huomioon. Ajatellaan, että kuluja ovat oikeasti vain korot, vastike, sähkö ja vakuutus - asunnon lyhennykset maksetaan vain itselleen eivätkä ole siten kulu. Mutta onko todella näin? Kodissani makaa lähes 80 000 euroa, jotka eivät tuota mitään. Jos tälle voisi saada esimerkiksi 7% vuosituoton (jos asuisin vuokralla), on kustannus makuuttamiselle lähes 470 € kuukaudessa - suurin piirtein tämänhetkisen lyhennykseni verran. Toistaiseksi oikaisen niin, että lasken vain lyhennykset kuluiksi, mutta myöhemmin täytyy menetetyn tuoton kustannuslasku tehdä samalla tuotto-odotuksella, jonka odotan omista sijoituksistani. Tämä tervehdyttää samalla omia poskettoman korkeita tuotto-toiveitani :). Mikäli vertaatte aikaisempiin kuukausikululaskelmiini, olin jättänyt niistä asunnon lyhennykset pois.

Suorat matkustuskulut (lentoliput, majoitukset, auton vuokraukset jne.) muodostavat lähes 400 € kuukausikuluistani. Nämä jakautuvat varsin epätasaisesti eri kuukausille, toisinaan lähes 1000 €, toisinaan lähes 0.

Yllättävästi ravintoloihin kulutin yli 200 € kuukaudessa. Tämä selittyy osittain sillä, että matkustellessa syödään ravintoloissa. Siitä huolimatta tuo on selkeästi suurempi summa, kuin mihin olin alunperin varautunut. Kun siihen lisää vielä lounaan 130 € sekä ruokaostokset 130 €, kertyy syömiselle yhteensä 460 € kuukaudessa. Vaikka tämä on suuri summa, niin eihän se toisaalta ole kuin hieman yli 15 euroa päivältä.

Seuraavaksi järjestyksessä ovat palvelut sekä autoilu, joihin menee noin 160 € kuukaudessa kumpaankin. Palveluihin kuuluu muun muassa joukkoliikenne, taksit, tietoliikenneyhteydet, parturit ynnä muut sekalaiset palvelut. Näihin voi vaikuttaa kilpailuttamalla sekä käyttöä vähentämällä. Autoilussa merkittävimmät kustannukset liittyvät suoraan omistamiseen (arvon aleneminen ja vakuutus), joten jos säästää haluaa, kannattaisi vaihtaa halvempaan autoon.

Ostoksiin sekä harrastuksiin käytän vain hieman yli 100 € kuussa kumpaankin ja loput pienempiin asioihin.

Taloudellisen riippumattomuuden taso

Kaikki kulut eivät ole samanarvoisia. Jossain on esimerkiksi asuttava, mutta kuinka paljon asuminen kustantaa? Toiselle tuhat euroa pelkästään asumiseen on aivan posketon summa, sillä kyllä soluasunnossa oikeasti pärjää jo puolella siitä, ja toiselle se on kipurajalla, sillä on totuttu leveämpään tyyliin.

Tony Robbinsin kirjaan "Raha - peli haltuun" on viitattu rahablogeissa useasti (esim. Varallisuusakatemia, Matkalla vaurauteen, Tiia Konttinen). Yksinkertaistettuna kuluni voidaan jakaa tällä hetkellä kolmeen luokkaan:
  1. Taloudellinen turva, eli perustarpeet
  2. Taloudellinen elinvoima, eli mielekäs arki
  3. Taloudellinen riippumattomuus, kattaen myös nykyisen luksuksen
Jos jaan kuluni näiden asioiden suhteen ja verrataan realistiseen passiiviseen tuloon verojen jälkeen, näyttää tilanne kutakuinkin seuraavanlaiselta:

Ulkokaarella on jaettu kulut taloudellisen riippumattomuuden tasojen mukaan. Sisäkaarella on tummansinisellä kohtuullinen keskimääräinen passiivinen tulo-odotus, ja vaaleanharmaalla nykyinen korkeariskinen taso. Tällä hetkellä jo siis taloudellinen turva sekä elinvoima lähes kokonaan täyttyvät, mutta suuri merkitys on suurella korkeariskisellä vertaislainapainolla. Näin ollen on ehkä realistisempaa odottaa, että oikeasti ollaan vasta puolessa välissä keltaista, taloudellisen elinvoiman, aluetta.

Säästöprosenttini on noin 36%

Kun nettotuloista vähentää kulut, jää jäljelle noin 36%. Tämä luonnollisesti jää säästöön. Taloudellisen riippumattomuuden laskurillani riippumattomaksi päästään hieman oletuksista ja turvamarginaaleista riippuen viidestä kymmenen vuoden aikana. Säästöprosentissa olen huomioinut asuntolainen lyhennykset säästämispuolelle, mutta asuntoon sidotun pääoman menetetyn tuoton kulupuolelle. Miljoonaan on matkaa sen verran paljon, että 40-vuotispäivänäni ei varmasti tule tapahtumaan.

Tie helpottuu jatkuvasti

Matka nollasta tähän pisteeseen on kestänyt melkein kymmenen vuotta. Alussa säästöjen ollessa pienet eivät passiiviset tulot juuri auta lisäsäästöissä. Jo nyt passiiviset tulot ylittävät ansiotuloista säästöön jäävät rahat, eli matka taittuu jatkossa yli tuplanopeudella lähtöön nähden. Jos kasassa on nyt konservatiivisesti vaikka puolet, pitäisi puuttuvaan puoleen kulua tuplanopeudella enää viisi vuotta. 

Jes!
Blogipostit saattavat sisältää kumppanuuslinkkejä

6 kommenttia:

  1. Asumisen kustannusten laskeminen on haastavaa. Toisaalta jos asuisitkin vuokralla, niin riittäisikö tuo hyvinkin optimistisella tuottoprosentilla laskettu 470 euroa edes kattamaan sitä vuokraa? Tulos olisikin äkkiä miinuksella. Ja mistä tuo 80000 euroa olisi saatu säästettyä asunnossa makaavaksi pääomaksi, jos olisitkin vuosien varrella maksanut sillä summalla vuokria lainanlyhennysten sijaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Luonnollisesti ei, 420€ ei riittäisi. Mutta vuokralla et maksa vastiketta, joten se vähintäänkin tulee lisätä kustannuksiin. Edes 720€ ei riittäisi juuri mihinkään. Mutta, kun asunnosta maksetaan pois yhä enemmän, kasvaa tuo menetetty tuotto jatkuvasti.

      Otetaan esimerkkinä Helsingin keskustan kaksio, noin 45 neliötä. Tällainen maksaa esimerkiksi 270 000 euroa + vastike 200€ ja siitä sopii maksaa vuokraa ehkä 1000 euroa. Alkuvaiheessa sitoo pääomaansa 27 000€ ja korkoja maksaa ehkä 60€. Kokonaiskustannukset 260€ - aika vähän. Tuloja menettää 110€ kuussa (nettona, 7% tuotolla).

      Entä jos asunto on kokonaan sinun? Et maksa enää korkoja, mutta tulojen menetykset pelkästään ovat yli 1100€ kuussa (7% tuotolla), jonka päälle vastike 200€.

      Luulen lukevani mielipiteesi rivien välistä ja olet täysin oikeassa. Homma on silti mielenkiintoisen monipuolisempi, kuin usein ajatellaan.

      Poista
  2. Kiinnostava analyysi ja kulujen luokittelu. Mitä tulee asumiseen sijoitetun pääoman tuottamattomuuteen tuossa voisi ajatella asiaa myös niin että kyseisen pääoman tuotto on se erotus mikä vuokralla asuminen maksaisi. Toki omassa asunnossa asuminen ei ole ilmaista mutta selvästi ainakin allekirjoittaneella vuokralla asumista edullisempaa.

    Mahdollinen asunnon arvon nousun voi myös laskea asuntoon sijoitetun pääoman tuotoksi joka tosin realisoituu vasta siinä vaiheessa mikäli asunnon myyntivaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ihan totta. Tehokkailla markkinoilla nämä asiat lähenevät toisiaan ja omistusasumisen ei pitäisi karata ihan kamalan paljon halvemmaksi vaihtoehdoksi (muuten kaikki kykenevät ostaisivat asunnon, eikä vuokrakämppiin olisi kysyntää). Näin ollen omistusasunnon pääoman tuoton menetys tulisi olla linjassa vuokra-asumisen kanssa. Ei täsmällisesti, mutta lähellä.

      Kuitenkin, kaikki eivät saa lainaa erinäisistä syistä. Omistusasuminen on "riskinottoa": todennäköisesti arvo hieman kasvaa, mutta omaisuutta on hoidettava hyvin. On siis luonnollista, että nämä vaihtoehdot eivät ole identtisesti hinnoteltuja.

      Itselläni myös omistusasuminen tulee selkeästi halvemmaksi vuokra-asumiseen verrattuna. Kuitenkin, kuten timmin vastauksesta nähdään, asia on dynaaminen ja riippuu olosuhteista.

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, mutta..

    En ole ikinä ihan täysin tajunnut tätä ajatusta omistusasumisen vaihtoehtoiskustannuksesta, vaikka ymmärrän kyllä sen teoreettisen ajatuksen. Jotenkin vaan ongelmaksi omassa ajattelussani muodostuu se, että asumisesta on aina ja kaikkialla pakko maksaa jokatapauksessa. Jos mietitään jotakin valinnaista kulutuskohdetta, vaikka lehtitilaus 20€/kk niin on helppoa ajatella, että siinä menettää sen mitä, 240€/vuosi tekisi sijoitettuna vaikkapa osakemarkkinoille 7% tuotolla, eli 16,80€ ensimmäisenä vuonna jne..

    Mutta asumisen tullessa kyseeseen en ihan ymmärrä tätä samaa logiikkaa, koska et voi päästä asumisen kuluista (ainakaan helposti) mitenkään eroon. Otan vaikka itseni esimerkiksi: Asuin aiemmin vuokralla ja maksoin n. 750€ vuokraa kuukaudessa. Nyt omistusasujana maksan suurin piirtein saman verran, mutta osa tuosta summasta on lyhennystä, joka tulee itselle, tuottamattomana kivijalkaan kertyvänä asuntovarallisuutena, mutta varallisuutena jokatapauksessa. Molemmissa tapauksissa siis vuokra-asujana ja omistusasujana saan tietystä kuukausipalkasta säästettyä asumiskulujen jälkeen saman summan tuottaviin sijoituksiin, sillä erotuksella, että omistusasujana myös osa asumiskuluista kertyy itselle asuntovarallisuuden muodossa, olkoonkin että se ei tuota mitään.

    Mitä väliä siis tällä menetetyllä tuotolla on, kun sen vuokra-asujana menettää aivan varmasti jokatapauksessa? Voisitko hieman avata ajatteluasi tässä suhteessa, tai muuten vaan vääntää rautalangasta :D

    Kiitos todella mielenkiintoisesta blogista!

    T. Thomas H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys!

      Ajattelen sen ääriesimerkin kautta:
      ajatellaan, että olet ottanut kämppää varten 140 000 euron lainan, 20v, 2% korolla. Annuiteetti on noin 700 €. 10 vuoden kohdalla lainaa on jäljellä noin 77 000 ja pois maksettu 63 000. Kämpässä on vaikka 250 euron kuukausivastike.

      Nyt tuossa vaiheessa on hyvä kohta tehdä tarkat laskelmat siitä, kuinka paljon itseasiassa omistaminen maksaa ja verrata sitä siihen, jos siirtyisi vastaavanlaiseen kämppään vuokralle.

      Lähes tulkoon aina omistaminen on taloudellisempaa, mutta ei aina.
      Olen tehnyt tähän itseasiassa aivan loistavan laskurin, jossa eri oletuksia pääsee kokeilemaan. Tietyillä (tarkoin valituilla) oletuksilla huomataan, että vuokraaminen saattaakin kannattaa.

      Ja tässä ei nyt ole otettu huomioon sitten omistamisen mustia joutsenia: vesivahinkoja yms.

      Poista